Saturnus

Suomesta tunnetaan vain 11 törmäysjälkeä vaikka kallioperämme on planeettamme vanhimpia. Uskon että jossain piileksii kymmenkunta aivan tuntematonta kraatteria - ne odottavat vain löytäjäänsä. Tarkempaa tietoa suomalaisista asteroidin iskemistä löytyy Jarmo Moilasen sivuilta:

http://www.somerikko.net/kraatterit/suomalaiset.html

Kraatterinmetsästys on ollut intohimoinen harrastukseni yliopistovuosista saakka. Jossain vaiheessa se tosin muuttui kraatterikalastukseksi - useimmat kraatterit ovat myös kelpo kalapaikkoja! Saattaa olla että osa tuosta intohimosta on GTK:n tutkijoiden ansiota, jotka raapustivat Saarijärven saaresta (eihän se muuten tuota nimeä kantaisikaan..) kalliopalasen, joka todisti lampareen impaktisen synnyn - vuosi sen jälkeen kun itse olin raapustellut samaisesta saaresta kuutiodesimetrin kokoisen näytteen. Kymmenen metriä lännemmäs ja olisin nähnyt törmäyksen merkkejä kivessä itsekin.

Törmäysjäljen todistaminen on hankalaa, sopivia kiviä pitäisi osata etsiä oikeasta kohtaa. Joskus jääkaudet ja eroosio ovat pyyhkineet jäljet suurestakin törmäyskraatterista olemattomiin. Hyvä esimerkki tästä on Suvasveden Kukkarinselkä, rannoilta ei ole juurikaan löydetty impaktiitteja - törmäyssyntyisiä ja törmäyksen muokkaamia kiviä.

Jos haluat nähdä millaisia törmäyskivet ovat ja miten ne voidaan erottaa muiden geologisten prosessien hajottamista kivistä, tule kuuntelemaan esitelmää keskiviikkona 22.9.2010 Kuopion museolle!

Huuhan tähtitorni on kaupunkilaisten hyvin tietämä paikka – voisipa puhua jonkinlaisesta brändistä. Tornilla on sunnuntaisin usein väkeä ja sinne tullaan aina uudestaan katselemaan tähtitaivaan näkymiä. Havaintopaikkana se on kohtalainen, kaupungin valosaaste tahtoo peittää himmeämmät kohteet näkyviltä ja puut varjostavat osaa taivaasta. Perinteikkään tornin soisi kuitenkin säilyvän!

Eilen sunnuntaina oli paikalla reilu tusina vierasta, vipinää kaukoputken varressa riitti sellaisellakin kohtuullisen kokoisella joukolla. Parin tunnin katselun aikana ehdimme näyttää puolen tusinaa eri kohdetta. Andromedan galaksi näkyi etsinputkella (kun sen ensin onnistui löytämään) pienenä sumuläikkänä – sen paikantaminen kaukoputken kuvakenttään oli kuitenkin hieman hankalaa, koska etsinputki oli hieman liikahtanut eikä näyttänyt aivan samaan suuntaan kuin Väisälän linssiputki. Kohdistuksen korjaus läheisen kirkkaan tähden avulla onnistui.

Torni vaatisi kipeästi huoltoa; pimeänä ja kylmänä aikana sitä on hankala tehdä. Lattiat ovat liukkaat, tilat ahtaat, kupu toimii jäykästi. Pienillä ihmisillä on vaikeuksia nähdä kuvaa, kun pitää tasapainoilla kapeilla tikkailla. Tulevana kesänä täytyy katsella hieman mitä kaikkea voisi parantaa.