Saturnus

Olin Joulun vietossa Sonkajärven syrjäkylillä. Yhtenä yönä oli pilvetöntä ja saatoin ihastella tähtitaivasta kaukana katuvaloista. Silloin muistui mieleen eräs tähtikirkas yö kaupungissa, kun istahdin puiston penkille ihailemaan tähtiä. Ja syrjäsilmällä tarkkailin myös ohikulkeva ihmisiä. Kukaan heistä ei näyttänyt kiinnittävän huomiota yllään kimaltelevaan ihmeelliseen kosmokseen. Se on kyllä sääli!

Kyläpaikastani Sonkajärvellä johti kolmisen kilometriä pitkä hiekkatie päätielle. Ajelin hitaasti pientä mutkaista tietä, nyt oli pilvistä ja tähtiä ei näkynyt, oli jo kuitenkin pimeää. Äkkiä kirkastui ja näin pilvien lävitse tulipallon kiitävän zeniitistä ja katoavan horisonttiin. Ilmiö oli sen verran voimakasta, että jopa säikähdin hieman ja pysäytin auton. Ymmärsin tietysti, mistä oli kysymys. Hetken taivasteltuani jatkoin matkaani ja vasta seuraavana päivänä tuli  mieleen, että voisin ilmoittaa näkemästäni Ursan sivuilla olevalla lomakkeella. Muistin tapahtuma-ajan muutaman minuutin tarkkuudella ja suunnaksi ilmoitin pohjoisen. Ilmiön kestoa en kuitenkaan osannut arvioida.

Muutaman päivän päästä sainkin vastauksen Ursalta. Siinä kerrottiin, että 26.12. klo 16.08 havaittiin Pohjois- Suomessa pitkäkestoinen voimakas tulipallo. Huonoista sääoloista johtuen se saatiin kuvattua vain kahdella tulipalloryhmän meteorikameralla. Lyhyen analyysin mukaan tulipallo  tuli suunnasta 151, jyrkkyydellä 26 astetta. Näkyvän lennon kesto yli 8 sekuntia. 8. On mahdollisesti pudottanut pienen meteoriitin, mutta tämän osalta tutkimukset ovat vielä kesken. Meteori (meteoroidi) on pieni kivi joka tulee avaruudesta ja palaa maan ilmakehässä. Meteorista tulee meteoriitti vasta kun siitä selviää jotakin maan pinnalle. Suomesta on viimeksi löydetty meteoriitti 30 v. sitten.

Kiitos Ursa vastauksesta. Täytyypä jatkaa taivaan tarkkailua taas uudella innolla.

Janne Mononen

Väittäisin, että suurin osa meistä ihmisistä on kiinnostunut avaruudesta. Aina on joku ihmettelemässä, että mikä oli se kirkas tähti, joka tuikki meidän ikkunaan tai koiranulkoiluttajat ovat ihastelemassa edellisen illan revontulia.

Jos ihminen haluaa olla itsekseen ja ajatella rauhassa, voi kävellä ulkona pimeässä ja tarkkailla taivasta. On huikaisevaa tuntea miten pieni itse on Maapallon pinnalla ja miten pieni Maa on maailmankaikkeudessa, kuinka kaukana ovat kohteet, joita katselet ja kuinka vanhaa näkemäsi valo on. Löytyykö mistään yhtä ainutlaatuista paikkaa kuin Maa? Laskemalla todennäköisyyksiä, jotka huomioivat maailmankaikkeuden suuruuden, on aivan mahdollista, tai suorastaan välttämätöntä, että emme ole täällä yksin.

Kaupunkilaiset ovat valosaasteen vuoksi tottuneet melko vaatimattomaan tähtitaivaaseen. Kun viet joukon nuoria ihmisiä ensimmäistä kertaa elämässään eräretkelle jonnekin kauas katuvalojen ulottumattomiin, on useimmille taivaan näkeminen illan pimentyessä jalat alta vievä kokemus. Ihan kirjaimellisesti joku aina haluaa maata selällään sammalikossa tuijottelemassa Linnunrataa. Tuntuu, että tähtipaljous suorastaan häikäisee ja tyrmää. Silloin ymmärtää, miksi erilaiset tähtitaivaan ilmiöt ovat aikoinaan askarruttaneet ihmisten mieliä ja synnyttäneet tarinoita.

Kesä on Suomessa suloinen, mutta iltojen alkaessa hämärtyä elokuussa, ei syksyn ja talven tulo tunnu ollenkaan niin surulliselta, kun voi ruveta tarkkailemaan tähtitaivasta. Avaruus ja kosmologia ovat ehtymätön lähde ajattelulle ja mielikuvitukselle   mahdollisen ja mahdottoman raja hämärtyy kiehtovalla tavalla.

Kristiina Martikainen

Tämän blogin teknisiä ominaisuuksia

• pikahaku ja linkitykset edellisiin artikkeleihin kun kirjoitat uutta artikkelia
• tagit ja tagipilvet
• helppo kuvien lataus
• hakukoneoptimoitu linkitys
• yhden klikkauksen julkaiseminen
• sitten pyörii ajaxilla, mutta ei me siitä nyt enempää...

Että tervetuloa saturnuslaiset kirjoittelemaan