Saturnus

 
 
Olet sivulla: Blogi
 
 

Astronomiaa hangella

Kirjoitti: Janne Mononen

Tagged in: Untagged 

Tule Sonja!”
Lunta! Sonja seisoo lumikengillä hangessa ja kun ottaa askeleen, on heti kaatua. Ähkää ja puhkaa ja harjoittelee kävelyä. Isän perua tuo ähkäminen, muistaa äiti aina sanoa. Kylmä ilma tuntuu hengityksessä ja pakkanen poskilla. Hän ei ole vielä ollut monesti ulkona yöllä ja tämä onkin jännittävä seikkailu. Jäätynyt metsä seisoo tummana muurina peltoaukean takana. Se näyttää salaperäiseltä ja hiukan pelottavaltakin. Hangessa ei ole muita jälkiä kuin hänen vanhempiensa. Kiteet välkehtivät lumessa ja tähdet taivaalla, ne näyttävätkin todella kirkkailta.

Arja ja Leo, hänen vanhempansa, seisovat selkä häneen päin katsoen ja osoitellen taivaalle. Sonja kahlaa heitä kohden ja ähisee paarustellessaan jättikengissä. Äitil nauraa: “Tule nyt vaan sieltä puhisemasta” Sonja pysähtyy äitinsä rinnalle ja vilkaisee isäänsä. Se katsoo taivaalle näyttäen unohtaneen heidät. “Kylmä!” Sonja puuskahtaa ja äiti tarttuu häntä kädestä lohduttavasti.

Plejadit eli Seulaset“Et ole vielä tottunut, tyttörukka. Monet kerrat olen isäsi rinnalla seisonut täällä pellolla, kun sinä olet tuhissut tyytyväisenä peiton alla." Sonja katsahtaa kotiin päin, josta on kaikki valot pimeänä. "Minut yksin olette jättäneet!" Hän protestoi äänekkäästi, mutta ei kovin tosissaan. He ovat tulleet katsomaan tähtiä ja sitä hänkin on pitkään halunnut. Ja nyt hän vasta katsoo kunnolla ylös niin, että oikein huimaa. Onpas valtavaa! Isä aina sanoo, että katuvalot enemmänkin peittävät, kun valaisevat. Ne kutistavat ihmisten maailmaa niin, että he eivät tahdo huomata tähtitaivasta, maailmankaikkeutta ympärillään.

” Tuo kirkas tähti on Betelgeuze.” isä sanoo ja Arja-äiti näyttää tähden Sonjalle, se on punertava ja loistaa vierustovereitaan kirkkaammin. Tyttö katsoo tähteä ja maistelee hiukan nimeä: “Beetlejuice!” Hän huudahtaa ja äiti myöntää että sepä se.
“Betelgeuze on Alfa Orionis. Se on punainen ylijättiläinen, joka voi muuttua supernovaksi milloin vain, tai on jo saattanut muuttua.” Leo kertoo ja Sonjan silmät ovat suuret. Hän ei tiedä mikä on supernova ja millainen jättiläinen on niin suuri, että menee yli, mutta ei kysy nyt. Tämä on niin jännittävää. Orionin tähdistö seisoo mahtavassa haara-asennossa kuusirintaman yläpuolella. Betelgeuze on sen toisena olkapäänä ja siitä sen nimikin tulee Leo kertoo.

“Tiedätkö Sonja, mikä tähti tuo on?” Äiti osoittaa nyt hiukan alemmas, vasemmalle. “Se on Sirius.” Olja vastaa ylpeänä tietämyksestään. ” Sinä sanoit sitä Koirantähdeksi.” He ovat katselleet joskus tähtiä tietokoneelta. “Mm, se on tähtitaivaan kirkkain tähti, etäisyys 8,4 valovuotta. Sirius on kaksoistähti. Sen seuralainen on valkoinen kääpiö” Isä selittää ja Sonjan mielikuvitus sille parran ja laittaa kääpiön tanssimaan tähden ympäri. “On niin vaikea ymmärtää, että nuo pikkuiset valopisteet ovat itseasiassa jättimäisiä ydinmiiluja, massa niin valtava, että se kaareuttaa avaruutta.” Arja sanoo hiljaa.

Siinä he seisovat taivaan ihmeiden äärellä. Isä kertoo asioita, jotka ovat käsittämättömiä. Kuinka pulsaritähti voi pyöriä itsenä ympäri, jopa tuhat kertaa sekunnissa! Tai kuinka kvasaari (mikä se sitten lieneekään) voi loistaa kirkkaammin, kuin 1000 galaksia, jossa on sata miljardia tähteä?

Niin he käyvät läpi muitakin tähtitaivaan kohteita. Eläinradan merkit ovat keskittyneet Linnunradan vyön ympärille, joka kulkee taivaankannen poikki. Tähtien nimet kalskahtavat komeasti: Procyon, Canis Minor, Epsilon Eridani. Sonja on lumoutunut. Leo kertoo että Neitsyen tähdistössä on galaksijoukko, jossa on yli 13 000 galaksia.

“Tuolla on Deneb. Orionin Rigelin tavoin se on taivaan valtavimpia tähtiä ja 60 000 kertaa aurinkoa kirkkaampi.” Miten jokin voi olla niin paljon aurinkoa kirkkaampi, vaikka aurinkokin on aivan älyttömän kirkas?

Sitten Arja sanoo, että on aika palata sisään, muuten Olja saa flunssan. Silloin pitkiä juovia kaartuu taivaalle.
“Katso tähdenlentoja!” Sonja huudahtaa. Niitä tulee toinen toisensa perään. “Onpa niitä paljon.” Hän katsoo isää ja huolestunut ilme kasvoillaan. “Rauhoitu, ne ovat Leonidit.” Arja nauraa: "Leijonan tähdistöstä."
“Maapallo kulkee nyt komeetan radan lävitse, sen jälkeensä jättämät hiukkaset syöksyvät ilmakehään palaen.” Isä kertoo Sonjalle Tähdenlentoja on useita kymmeniä. Sonja katsoo vuoroin niitä, vuoroin aikuisia.
“Miksi niitä sanotaan Leijonan tähdistön Leonideiksi?” tyttö tavoittelee silmillään Leijonaa taivaalta. “Ne näyttävät tulevan eläinradan Leijonan tähdistöstä.” Leo kertoo. Tyttö pohtii tätä hetken ja hihkaisee sitten: “Melkoinen leijonaneiti sen täytyy ollakin, kun tuollaisen tähtisateen jälkeensä jättää!”

 

Kirjoittajan lisäys: Leonidit ajoittuvat marraskuulle, jolloin Suomessa ei useinkaan tarvita lumikenkiä. Mutta draamankaaren hyväksi sallinette pienen taiteellisen vapauden!


Tulipallo 26.12.

Kirjoitti: BUvt_Janne Mononen

Tagged in: meteoriitit

Olin Joulun vietossa Sonkajärven syrjäkylillä. Yhtenä yönä oli pilvetöntä ja saatoin ihastella tähtitaivasta kaukana katuvaloista. Silloin muistui mieleen eräs tähtikirkas yö kaupungissa, kun istahdin puiston penkille ihailemaan tähtiä. Ja syrjäsilmällä tarkkailin myös ohikulkeva ihmisiä. Kukaan heistä ei näyttänyt kiinnittävän huomiota yllään kimaltelevaan ihmeelliseen kosmokseen. Se on kyllä sääli!

Kyläpaikastani Sonkajärvellä johti kolmisen kilometriä pitkä hiekkatie päätielle. Ajelin hitaasti pientä mutkaista tietä, nyt oli pilvistä ja tähtiä ei näkynyt, oli jo kuitenkin pimeää. Äkkiä kirkastui ja näin pilvien lävitse tulipallon kiitävän zeniitistä ja katoavan horisonttiin. Ilmiö oli sen verran voimakasta, että jopa säikähdin hieman ja pysäytin auton. Ymmärsin tietysti, mistä oli kysymys. Hetken taivasteltuani jatkoin matkaani ja vasta seuraavana päivänä tuli  mieleen, että voisin ilmoittaa näkemästäni Ursan sivuilla olevalla lomakkeella. Muistin tapahtuma-ajan muutaman minuutin tarkkuudella ja suunnaksi ilmoitin pohjoisen. Ilmiön kestoa en kuitenkaan osannut arvioida.

Muutaman päivän päästä sainkin vastauksen Ursalta. Siinä kerrottiin, että 26.12. klo 16.08 havaittiin Pohjois- Suomessa pitkäkestoinen voimakas tulipallo. Huonoista sääoloista johtuen se saatiin kuvattua vain kahdella tulipalloryhmän meteorikameralla. Lyhyen analyysin mukaan tulipallo  tuli suunnasta 151, jyrkkyydellä 26 astetta. Näkyvän lennon kesto yli 8 sekuntia. 8. On mahdollisesti pudottanut pienen meteoriitin, mutta tämän osalta tutkimukset ovat vielä kesken. Meteori (meteoroidi) on pieni kivi joka tulee avaruudesta ja palaa maan ilmakehässä. Meteorista tulee meteoriitti vasta kun siitä selviää jotakin maan pinnalle. Suomesta on viimeksi löydetty meteoriitti 30 v. sitten.

Kiitos Ursa vastauksesta. Täytyypä jatkaa taivaan tarkkailua taas uudella innolla.

Janne Mononen

 


Uusia hankintoja Aurinkoputki Coronado P.S.T

Kirjoitti: matti

Tagged in: uutisia

Tässä lyhyt kuvaus siitä mitä putkella voi nähdä. Putki soveltuu vain Auringon tarkkailuun, joten ison tähden laskiessa se kannattaa laittaa salkkuun. Putki suodattaa Auringon valosta pois suurimman osan jättäen jäljelle vain vedyn alfa viivan (656,3 nm). Näkyvän valon alueella tämä on punaista valoa. Auringossa tällä alueella säteilee n. 10000 K lämpötilassa oleva plasma kromosfäärissä. Putken läpi katsottuna Auringon pinta on punainen kirjava levy.

Auringon reunoilla voidaan nähdä liekkimäisiä kohoutumia protuberansseja. Protuberanssit näyttävät Auringon pintaa vasten tummilta juovilta. Protuberanssin kestot vaihtelevat minuuteista viikkoihin. Niiden muodot noudattavat usein Auringon magneettikentän viivoja.

Hyvällä tuurilla putken näkymään saattaa osua flare. Flaret ovat purkauksista voimakkaimpia. Niissä energiaa purkautuu valtavasti lyhyessä ajassa (kesto muutamasta sekunnista tuntiin). Voimakkaat flaret aiheuttavat maapallolla häiriöitä mm. viestinnässä, sähkönjakelussa, satelliittien toiminnassa ja ilmakehässä (revontulet).

Putkella näkyvät kirkkaat alueet ovat plageja. Plage-alueet näyttäisivät syntyvän ennen lähelle syntyviä auringonpilkkuja ja ne katoavat pilkkujen hävittyä. Alueet ovat muodoltaan hyvin epäsäännöllisiä ja niiden kirkkaus vaihtelee.

Auringon aktiivisuudesta on aina viestineet auringonpilkut. Auringonpilkut ovat myös näkyvissä tällä putkella. Pilkuista voi usein erottaa tumman (umbra) osan ja sitä ympäröivän vaaleamman (penumbra) osan.

Auringon aktiivisuus on kasvussa. Lähitulevaisuudessa Auringon pinnalla tullaan näkemään lisääntyvässä määrin pilkkuja, plageja, protuberansseja ja flareja. 11-vuotisen syklin päätyttyä ne katoavat aloittaen alusta uuden aktiivisuuskauden.

 


Kraatterikalastusta

Kirjoitti: kauko

Tagged in: geologia

Suomesta tunnetaan vain 11 törmäysjälkeä vaikka kallioperämme on planeettamme vanhimpia. Uskon että jossain piileksii kymmenkunta aivan tuntematonta kraatteria - ne odottavat vain löytäjäänsä. Tarkempaa tietoa suomalaisista asteroidin iskemistä löytyy Jarmo Moilasen sivuilta:

http://www.somerikko.net/kraatterit/suomalaiset.html

Kraatterinmetsästys on ollut intohimoinen harrastukseni yliopistovuosista saakka. Jossain vaiheessa se tosin muuttui kraatterikalastukseksi - useimmat kraatterit ovat myös kelpo kalapaikkoja! Saattaa olla että osa tuosta intohimosta on GTK:n tutkijoiden ansiota, jotka raapustivat Saarijärven saaresta (eihän se muuten tuota nimeä kantaisikaan..) kalliopalasen, joka todisti lampareen impaktisen synnyn - vuosi sen jälkeen kun itse olin raapustellut samaisesta saaresta kuutiodesimetrin kokoisen näytteen. Kymmenen metriä lännemmäs ja olisin nähnyt törmäyksen merkkejä kivessä itsekin.

Törmäysjäljen todistaminen on hankalaa, sopivia kiviä pitäisi osata etsiä oikeasta kohtaa. Joskus jääkaudet ja eroosio ovat pyyhkineet jäljet suurestakin törmäyskraatterista olemattomiin. Hyvä esimerkki tästä on Suvasveden Kukkarinselkä, rannoilta ei ole juurikaan löydetty impaktiitteja - törmäyssyntyisiä ja törmäyksen muokkaamia kiviä.

Jos haluat nähdä millaisia törmäyskivet ovat ja miten ne voidaan erottaa muiden geologisten prosessien hajottamista kivistä, tule kuuntelemaan esitelmää keskiviikkona 22.9.2010 Kuopion museolle!





Havaintoilta

Kirjoitti: kauko

Tagged in: tähtitorni

Huuhan tähtitorni on kaupunkilaisten hyvin tietämä paikka – voisipa puhua jonkinlaisesta brändistä. Tornilla on sunnuntaisin usein väkeä ja sinne tullaan aina uudestaan katselemaan tähtitaivaan näkymiä. Havaintopaikkana se on kohtalainen, kaupungin valosaaste tahtoo peittää himmeämmät kohteet näkyviltä ja puut varjostavat osaa taivaasta. Perinteikkään tornin soisi kuitenkin säilyvän!

Eilen sunnuntaina oli paikalla reilu tusina vierasta, vipinää kaukoputken varressa riitti sellaisellakin kohtuullisen kokoisella joukolla. Parin tunnin katselun aikana ehdimme näyttää puolen tusinaa eri kohdetta. Andromedan galaksi näkyi etsinputkella (kun sen ensin onnistui löytämään) pienenä sumuläikkänä – sen paikantaminen kaukoputken kuvakenttään oli kuitenkin hieman hankalaa, koska etsinputki oli hieman liikahtanut eikä näyttänyt aivan samaan suuntaan kuin Väisälän linssiputki. Kohdistuksen korjaus läheisen kirkkaan tähden avulla onnistui.

Torni vaatisi kipeästi huoltoa; pimeänä ja kylmänä aikana sitä on hankala tehdä. Lattiat ovat liukkaat, tilat ahtaat, kupu toimii jäykästi. Pienillä ihmisillä on vaikeuksia nähdä kuvaa, kun pitää tasapainoilla kapeilla tikkailla. Tulevana kesänä täytyy katsella hieman mitä kaikkea voisi parantaa.


Mars 26.1.2010

Kirjoitti: markku

Tagged in: tähtitorni

 

Kävin tällä viikolla katsomassa Marsia tähtitornin Väisälällä paukkupakkasella. Hyvinpä se näkyikin! Laitoin 9-millisen Plösslin tarkentimeen ja näin melko hyvin jäätyneen napa-alueen. Soittelin muutamille ja Matti ja Janne tulivat tornille myös. Katsellessamme Matin Baader-zoomokulaarin läpi punaista naapuriamme 256-kertaisella suurennoksella sen muutkin piirteet tulivat paljon selvemmin eslle. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt marsia näin selkeästi kaukoputken läpi; seeing oli harvinaisen hyvä. Myöhemmin illalla otin vielä kuvan 15-senttisellä peilikaukoputkellani. Sen polttoväli (750mm) oli vain hieman liian lyhyt, joten kuva jäi pieneksi. Ohessa kuitenkin 2x suurennettu versio kuvattuna IR-suotimen ja 2x barlowin läpi.

Mars 26.1.2010 by Markku Kellomäki

Markku Kellomäki


Tähtitaivaani

Kirjoitti: BUvt_Janne Mononen

Tagged in: yleistä asiaa

Väittäisin, että suurin osa meistä ihmisistä on kiinnostunut avaruudesta. Aina on joku ihmettelemässä, että mikä oli se kirkas tähti, joka tuikki meidän ikkunaan tai koiranulkoiluttajat ovat ihastelemassa edellisen illan revontulia.

Jos ihminen haluaa olla itsekseen ja ajatella rauhassa, voi kävellä ulkona pimeässä ja tarkkailla taivasta. On huikaisevaa tuntea miten pieni itse on Maapallon pinnalla ja miten pieni Maa on maailmankaikkeudessa, kuinka kaukana ovat kohteet, joita katselet ja kuinka vanhaa näkemäsi valo on. Löytyykö mistään yhtä ainutlaatuista paikkaa kuin Maa? Laskemalla todennäköisyyksiä, jotka huomioivat maailmankaikkeuden suuruuden, on aivan mahdollista, tai suorastaan välttämätöntä, että emme ole täällä yksin.

Kaupunkilaiset ovat valosaasteen vuoksi tottuneet melko vaatimattomaan tähtitaivaaseen. Kun viet joukon nuoria ihmisiä ensimmäistä kertaa elämässään eräretkelle jonnekin kauas katuvalojen ulottumattomiin, on useimmille taivaan näkeminen illan pimentyessä jalat alta vievä kokemus. Ihan kirjaimellisesti joku aina haluaa maata selällään sammalikossa tuijottelemassa Linnunrataa. Tuntuu, että tähtipaljous suorastaan häikäisee ja tyrmää. Silloin ymmärtää, miksi erilaiset tähtitaivaan ilmiöt ovat aikoinaan askarruttaneet ihmisten mieliä ja synnyttäneet tarinoita.

Kesä on Suomessa suloinen, mutta iltojen alkaessa hämärtyä elokuussa, ei syksyn ja talven tulo tunnu ollenkaan niin surulliselta, kun voi ruveta tarkkailemaan tähtitaivasta. Avaruus ja kosmologia ovat ehtymätön lähde ajattelulle ja mielikuvitukselle   mahdollisen ja mahdottoman raja hämärtyy kiehtovalla tavalla.

Kristiina Martikainen


Tervetuloa bloggaamaan!

Kirjoitti: BUvt_Janne Mononen

Tagged in: uutisia

Tämän blogin teknisiä ominaisuuksia

  • pikahaku ja linkitykset edellisiin artikkeleihin kun kirjoitat uutta artikkelia
  • tagit ja tagipilvet
  • helppo kuvien lataus
  • hakukoneoptimoitu linkitys
  • yhden klikkauksen julkaiseminen
  • sitten pyörii ajaxilla, mutta ei me siitä nyt enempää...

Että tervetuloa saturnuslaiset kirjoittelemaan