Saturnus

Huuhan tähtitorni on kaupunkilaisten hyvin tietämä paikka – voisipa puhua jonkinlaisesta brändistä. Tornilla on sunnuntaisin usein väkeä ja sinne tullaan aina uudestaan katselemaan tähtitaivaan näkymiä. Havaintopaikkana se on kohtalainen, kaupungin valosaaste tahtoo peittää himmeämmät kohteet näkyviltä ja puut varjostavat osaa taivaasta. Perinteikkään tornin soisi kuitenkin säilyvän!

Eilen sunnuntaina oli paikalla reilu tusina vierasta, vipinää kaukoputken varressa riitti sellaisellakin kohtuullisen kokoisella joukolla. Parin tunnin katselun aikana ehdimme näyttää puolen tusinaa eri kohdetta. Andromedan galaksi näkyi etsinputkella (kun sen ensin onnistui löytämään) pienenä sumuläikkänä – sen paikantaminen kaukoputken kuvakenttään oli kuitenkin hieman hankalaa, koska etsinputki oli hieman liikahtanut eikä näyttänyt aivan samaan suuntaan kuin Väisälän linssiputki. Kohdistuksen korjaus läheisen kirkkaan tähden avulla onnistui.

Torni vaatisi kipeästi huoltoa; pimeänä ja kylmänä aikana sitä on hankala tehdä. Lattiat ovat liukkaat, tilat ahtaat, kupu toimii jäykästi. Pienillä ihmisillä on vaikeuksia nähdä kuvaa, kun pitää tasapainoilla kapeilla tikkailla. Tulevana kesänä täytyy katsella hieman mitä kaikkea voisi parantaa.

Kävin tällä viikolla katsomassa Marsia tähtitornin Väisälällä paukkupakkasella. Hyvinpä se näkyikin! Laitoin 9-millisen Plösslin tarkentimeen ja näin melko hyvin jäätyneen napa-alueen. Soittelin muutamille ja Matti ja Janne tulivat tornille myös. Katsellessamme Matin Baader-zoomokulaarin läpi punaista naapuriamme 256-kertaisella suurennoksella sen muutkin piirteet tulivat paljon selvemmin eslle. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt marsia näin selkeästi kaukoputken läpi; seeing oli harvinaisen hyvä. Myöhemmin illalla otin vielä kuvan 15-senttisellä peilikaukoputkellani. Sen polttoväli (750mm) oli vain hieman liian lyhyt, joten kuva jäi pieneksi. Ohessa kuitenkin 2x suurennettu versio kuvattuna IR-suotimen ja 2x barlowin läpi.

Markku Kellomäki

Väittäisin, että suurin osa meistä ihmisistä on kiinnostunut avaruudesta. Aina on joku ihmettelemässä, että mikä oli se kirkas tähti, joka tuikki meidän ikkunaan tai koiranulkoiluttajat ovat ihastelemassa edellisen illan revontulia.

Jos ihminen haluaa olla itsekseen ja ajatella rauhassa, voi kävellä ulkona pimeässä ja tarkkailla taivasta. On huikaisevaa tuntea miten pieni itse on Maapallon pinnalla ja miten pieni Maa on maailmankaikkeudessa, kuinka kaukana ovat kohteet, joita katselet ja kuinka vanhaa näkemäsi valo on. Löytyykö mistään yhtä ainutlaatuista paikkaa kuin Maa? Laskemalla todennäköisyyksiä, jotka huomioivat maailmankaikkeuden suuruuden, on aivan mahdollista, tai suorastaan välttämätöntä, että emme ole täällä yksin.

Kaupunkilaiset ovat valosaasteen vuoksi tottuneet melko vaatimattomaan tähtitaivaaseen. Kun viet joukon nuoria ihmisiä ensimmäistä kertaa elämässään eräretkelle jonnekin kauas katuvalojen ulottumattomiin, on useimmille taivaan näkeminen illan pimentyessä jalat alta vievä kokemus. Ihan kirjaimellisesti joku aina haluaa maata selällään sammalikossa tuijottelemassa Linnunrataa. Tuntuu, että tähtipaljous suorastaan häikäisee ja tyrmää. Silloin ymmärtää, miksi erilaiset tähtitaivaan ilmiöt ovat aikoinaan askarruttaneet ihmisten mieliä ja synnyttäneet tarinoita.

Kesä on Suomessa suloinen, mutta iltojen alkaessa hämärtyä elokuussa, ei syksyn ja talven tulo tunnu ollenkaan niin surulliselta, kun voi ruveta tarkkailemaan tähtitaivasta. Avaruus ja kosmologia ovat ehtymätön lähde ajattelulle ja mielikuvitukselle   mahdollisen ja mahdottoman raja hämärtyy kiehtovalla tavalla.

Kristiina Martikainen

Tämän blogin teknisiä ominaisuuksia

• pikahaku ja linkitykset edellisiin artikkeleihin kun kirjoitat uutta artikkelia
• tagit ja tagipilvet
• helppo kuvien lataus
• hakukoneoptimoitu linkitys
• yhden klikkauksen julkaiseminen
• sitten pyörii ajaxilla, mutta ei me siitä nyt enempää...

Että tervetuloa saturnuslaiset kirjoittelemaan